PYHÄN HENGEN HEDELMIÄ

 Poimintoja Bibliasta 1776.

Gal. 5:22  Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.

 

Joh. 14:26  Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.

1. Kor. 2:13  Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.

Tit. 2:12-14  Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siveästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään, Ja odottamaan autuaallista toivoa, ja suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä, Joka itsensä antoi meidän edestämme, että hän meitä kaikesta vääryydestä lunastaisi ja itsellensä erinomaiseksi kansaksi puhdistaisi, ahkeraksi hyviin töihin.

1. Tim. 6:3-5  Jos joku toisin opettaa, ja ei pysy meidän Herran Jeesuksen Kristuksen terveellisissä sanoissa ja siinä opissa, joka jumalisuudesta on, Hän on paisunut ja ei taida mitään, vaan on sairas kysymyksissä ja sanain kilvoituksissa, joista kateus, riita, häväistys ja pahat luulot tulevat,

Häijyt kamppaukset niiden ihmisten seassa, jotka mielessänsä riivatut ovat, ja joilta totuus otettu pois on, jotka jumalisuuden voitoksi luulevat. Erota itsesi senkaltaisista.

1. Tess. 1:6-7  Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan. Niin että te olette tulleet esikuvaksi kaikille uskovaisille Makedoniassa ja Akaiassa.

Ap. t. 2:42  Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.

Hepr. 10:25 

Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan. Ei antaen ylen yhteistä seurakuntaa, niin kuin muutamien tapa on, vaan neuvokaa teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.

Luuk. 19:8  Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."

Joh. 3:21  Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.

1. Joh. 1:7  Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.

Jaak. 5:16  Tunnustakaa toinen toisellenne teidän rikoksenne ja rukoilkaa toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljo, koska se totinen on.

Ap. t. 19:18-19  Ja tuli myös monta niistä, jotka uskoivat, tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja monta niistä, jotka hempeitä juonia harjoitelleet olivat, toivat kirjat ja polttivat kaikkein nähden. Ja kuin niiden hinnat laskettu oli, niin löydettiin viisikymmentä tuhatta hopeapenninkiä.

Jaak. 1:12  Autuas on se mies, joka kiusauksen kärsii; sillä koska hän koeteltu on, niin hänen pitää elämän kruunun saaman, jonka Herra niille luvannut on, jotka häntä rakastavat.

1. Piet. 4:1-3 Että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin te myös varustakaa teitänne sillä mielellä; sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä. Ettei hän enää sitä aikaa, jonka hän lihassa edespäin on, ihmisten himon jälkeen, vaan Jumalan tahdon jälkeen eläisi. Sillä kyllä siinä on, että me edesmenneen ajan elämästä kulutimme pakanain mielen jälkeen, vaeltaessamme irstaudessa, himoissa, juopumisessa, ylensyömisessä, ylenjuomisessa ja hirmuisissa epäjumalan palveluksissa.

 Matteus 5

1 Mutta kuin hän näki kansan, astui hän ylös vuorelle, ja kuin hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.

2 Niin hän avasi suunsa, opetti heitä ja sanoi:

3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta.

4 Autuaat ovat murheelliset; sillä he saavat lohdutuksen.

5 Autuaat ovat siveät; sillä he saavat maan periä.

6 Autuaat ovat, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta; sillä he ravitaan.

7 Autuaat ovat laupiaat; sillä he saavat laupiuden.

8 Autuaat ovat puhtaat sydämestä; sillä he saavat nähdä Jumalan.

9 Autuaat ovat rauhan tekijät; sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman.

10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan; sillä heidän on taivaan valtakunta.

11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoavat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valehdellen minun tähteni.

12 Iloitkaa ja riemuitkaa; sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat profeettoja, jotka teidän edellänne olivat.

13 Te olette maan suola: Jos siis suola tulee mauttomaksi, millä sitten suolataan? ei se enää kelpaa mihinkään, vaan heitettäväksi pois ja ihmisiltä tallattavaksi.

14 Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on,

15 Eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.

16 Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa.

17 Älkää luulko, että minä tulin lakia ja profeettoja päästämään: en minä tullut päästämään, vaan täyttämään.

18 Sillä totisesti sanon minä teille: siihen asti kuin taivas ja maa katoaa, ei pidä vähinkään piirto eikä joku rahtu laista katoaman, siihen asti kuin kaikki tapahtuvat.

19 Kuka siis jonkun näistä vähimmistä käskyistä päästää, ja näin ihmisiä opettaa, hän pitää taivaan valtakunnassa vähimmäksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitää suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.

20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja farisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.

21 Te kuulitte mitä sanottu oli vanhoille: ei sinun pidä tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hänen pitää tuomioon vikapää oleman.

22 Mutta minä sanon teille: että jokainen, joka tyhmästi vihastuu veljellensä, hänen pitää tuomioon vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensä: raka, hänen pitää neuvon alle vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinä tyhmä, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman.

23 Sen tähden, jos sinä uhraat lahjasi alttarille, ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan:

24 Niin jätä sinne lahjasi alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljesi kanssa, ja tule sitten lahjasi uhraamaan.

25 Sovi nopeasti riitaveljesi kanssa, kun vielä hänen kanssansa tiellä olet, ettei riitaveljesi anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelijalle, ja sinä heitetään torniin.

26 Totisesti sanon minä sinulle: et sinä suinkaan pääse sieltä ulos, siihen asti kuin sinä maksat viimeisen rovon.

27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän.

28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.

29 Jos oikea silmäsi pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäsi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäisi heitettämän helvettiin.

30 Ja jos oikea kätesi pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heitä pois tyköäsi! sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäisi helvettiin heitettämän.

31 On myös sanottu: jokainen, joka emäntänsä hylkää, hän antakaan hänelle erokirjan.

32 Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.

33 Taas te kuulitte sanotuksi vanhoille: älä vanno väärin, vaan pidä valas Herralle.

34 Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, ei taivaan kautta, sillä se on Jumalan istuin;

35 Eikä maan kautta, sillä se on hänen astinlautansa: ei myös Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki:

36 Ei sinun myös pidä vannoman pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtään hiusta valkeaksi eli mustaksi tehdä.

37 Vaan teidän puheenne pitää oleman: on, on, ei, ei; mutta mitä siihen lisätään, se on pahasta.

38 Te kuulitte sanotuksi: silmä silmästä, ja hammas hampaasta.

39 Mutta minä sanon teille: älkää olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikealle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen.

40 Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hameesi, niin salli myös hänelle muukin vaate.

41 Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.

42 Anna sille, joka sinulta anoo, ja älä käänny siltä pois, joka lainan pyytää.

43 Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäsi, ja vihaa vihollistasi;

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne; siunatkaa niitä, jotka teitä sadattavat; tehkää niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä vainoavat ja vahingoittavat,

45 Että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa; sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyvienkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö publikaanit myös niin tee?

47 Ja jos te ainoastaan veljienne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö publikaanit myös niin tee?

48 Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

Luuk. 3:9  Mutta jo on myös kirves pantu puiden juurelle; sen tähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään.

Jaak. 2:20  Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on?

Jaak. 2:26  Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.

Matteus 25

1 Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan.

2 Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää.

3 Tyhmät ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet öljyä myötänsä;

4 Mutta taitavat ottivat öljyä astioihinsa, ynnä lamppunsa kanssa.

5 Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.

6 Mutta puoliyönä tuli huuto: katso, ylkä tulee, menkää ulos häntä vastaan.

7 Niin nousivat kaikki nämä neitseet ja valmistivat lamppunsa.

8 Mutta tyhmät sanoivat taitaville: antakaa meille öljystänne; sillä meidän lamppumme sammuvat.

9 Niin vastasivat taitavat, sanoen: ei suinkaan, ettei meiltä ja teiltä puuttuisi; mutta menkää paremmin niiden tykö, jotka myyvät, ja ostakaa itsellenne.

10 Mutta kuin he menivät ostamaan, tuli ylkä. Ja jotka valmiit olivat, ne menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.

11 Viimein tulivat nekin toiset neitseet, ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meidän eteemme.

12 Mutta hän vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: en tunne minä teitä.

13 Valvokaa sen tähden, sillä ette tiedä päivää eikä hetkeä, jona Ihmisen Poika tulee.

14 Sillä niin kuin ihminen matkusti kauas ja kutsui palvelijansa ja antoi heille tavaransa:

15 Ja antoi yhdelle viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, jokaiselle varansa jälkeen: ja meni kohta matkaansa;

16 Niin meni se, joka viisi leiviskää oli ottanut, teki niillä kauppaa ja voitti toiset viisi leiviskää.

17 Niin myös se, joka kaksi oli ottanut, voitti myös toiset kaksi.

18 Mutta joka yhden oli ottanut, hän meni pois ja kaivoi maahan, ja kätki herransa rahan.

19 Niin pitkän ajan perästä tuli palvelijoiden herra ja laski lukua heidän kanssansa.

20 Ja tuli se, joka oli ottanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää, sanoen: herra, viisi leiviskää sinä annoit minulle, katso, minä olen toiset viisi leiviskää niillä voittanut.

21 Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herrasi iloon.

22 Niin tuli se, joka oli kaksi leiviskää ottanut, ja sanoi: herra, kaksi leiviskää sinä annoit minulle, katso, toiset kaksi olen minä niillä voittanut.

23 Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herrasi iloon.

24 Niin myös se tuli, joka yhden leiviskän oli ottanut, ja sanoi: herra, minä tiesin sinun kovaksi mieheksi: sinä niität siitä, kuhunka et kylvänyt, ja siitä sinä kokoat, kuhunka sinä et hajottanut.

25 Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiviskäsi maahan: katso, tässä on sinun omasi.

26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelija! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoavan, johonka en minä ole hajottanut,

27 Niin sinun siis olisi tullut antaa minun rahani vaihdattajille, ja minä tultuani olisin omani jälleen saanut kasvun kanssa.

28 Ottakaa siis häneltä leiviskä, ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.

29 (Sillä jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois).

30 Ja heittäkää se kelvoton palvelija ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

31 Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella,

32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän erottaa toiset toisistansa, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista,

33 ja asettaa lampaat tosin oikealle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.

34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikealla puolellansa ovat: tulkaa, minun Isäni siunatut, omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.

35 Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:

36 Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.

37 Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoavan, ja ruokimme sinun? taikka janoavan, ja annoimme sinun juoda?

38 Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastomana, ja vaatetimme sinua?

39 Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykösi?

40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.

41 Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkää pois minun tyköäni, te kirotut, iankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

42 Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:

43 Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.

44 Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoavan, taikka janoavan, taikka outona, eli alastomana, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?

45 Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.

46 Ja niiden pitää menemän iankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

 

Ilm. 3:8  Minä tiedän sinun tekosi: katso, minä annoin sinun eteesi aukean oven, ja ei yksikään voi sitä sulkea; sillä sinulla on vähän voimaa, ja pidät minun sanani, etkä minun nimeäni kieltänyt.

Luuk. 21:33  Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman.

Joh. 5:24  Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on iankaikkinen elämä, ja ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään.

Joh. 5:47  Jos ette hänen kirjoituksiansa usko, kuinka te minun sanani uskotte?

Luuk. 10:16  Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylen, se katsoo ylen minun; mutta joka minun katsoo ylen, hän katsoo ylen sen, joka minun lähetti.

Joh. 12:48  Joka minun katsoo ylen, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä. 

MITÄ SAARNAISIMME?

HAKEMISTO