 |
| Onko ihmisilläkin nokkimisjärjestys? |
HAKEMISTO
SUORIA AATTEELLIS-USKONNOLLISIA AJATUKSIA PÄÄSIÄISEN ALLA
Eikö ihmiset ole vieläkään viisastuneet vuosituhansien aikana? Vielä soditaan ja riidellään eduista sekä kansallisen, että maailmanlaajuisen edun kustannuksella. Itsekkyys, ahneus, vallanhimo ja välinpitämättömyys ja muu moraalittomuus rehottaa.
Toiveajattelua ja ehdotuksia paremmasta maailmasta
Jos kaikki sotiminen lopetettaisiin, aseiden tuotanto lopetettaisiin, armeijat lopetettaisiin, säästyisi paljon resursseja esim. ympäristön hoitamiseen. Kilpailusta, vallan tavoittelusta ja sotimisesta pitäisi mennä rakentavaan yhteistyöhön kaikkien kansojen ja ihmisten välillä maailmassa yhteiseksi hyväksi. Ketkään eivät saisi alistaa muita, jokaisella rodulla, kielellä ja kansallisuudella pitäisi olla oikeus itsehallintoon ja itsenäisyyteenkin, ei kuitenkaan liian itsekkäästi vaan sopusoinnussa muiden ihmisten, rotujen, heimojen ja kansojen kanssa. Kaikkien pitäisi tajuta että yhteinen ja koko maailman etu on kaikkien etu. Jos kaikki rikollisuus loppuisi, säästyisi myös paljon voimavaroja rakentaviin asioihin.
Sopuisat ihmissuhteet, hyvä moraali ja etiikka. Ei ahneutta eikä liikakulutusta ja toisaalta kaikille ihmisille taattaisiin ainakin välttämättömät perustarpeet. Työtä ja hyödyllistä toimintaa kaikille, vajaakuntoisillekin.
Hyvä yhteistyö ja aktiivisuus yhteisten asioiden hoitamiseksi ja ideoiden ja ratkaisuvaihtoehtojen esille tuomiseksi edistäisi kehitystä. Eteneminen vaatii järjestelmällisyyttä, hyvää hallintoa, kansalaisten, järjestöjen, laitosten ja yritysten aktiivista mukana olemista. Esim. aavikoille ja vuorien rinteille voisi istuttaa metsiä ja muuta kasvillisuutta (tätä tekemään esim. työttömät ja sotilaat, joita ei enää tarvita sotimiseen), että hiilen sidonta olisi suurempaa ja tulisi lisää elintilaa sekä ihmisille että muille eliöille. Saasteongelmien ja muiden ympäristöongelmien tehokkaampi ratkaisu teknologiaa edelleen kehittämällä ja käyttämättömiä resursseja hyödyntämällä. Jos ihmiset eläisivät terveellisemmin, ei alkoholia, ei tupakkaa, ei huumeita, terveellinen ruokavalio, liikuntaa ja ympäristö olisi terveellisempi elää jne., säästäisi terveysmenoissa ja ihmisten hyvinvointi olisi parempi. Tässä vain muutamia hajanaisia ajatuksia. Luetteloa voi jatkaa ja konkreettisia ehdotuksia maailman parantamiseksi.
Kun kaikki ihmiset kaikkialla tekisivät parannuksen, mikä on Jumalan tahto, voisi Jumala lopettaa jo tämän maailmanjärjestyksen ja kaikki lähtöön oikein valmiina olleet pääsisivät taivaaseen. Jumala on katunut luomaansa maailmaa. Jumala on antanut armonajan ja sitten kun viimeinen henkilö, jolla on vastaanottavaista uskoa, on tehnyt parannuksen, tulee maailmanloppu. Parannus on murhetta synnin vuoksi ja sitten uskomista Pyhässä Hengessä saarnattuun evankeliumiin eli synninpäästöön, mikä lohduttaa sydämen ja siitä seuraa elämän parannus eli syntien hylkääminen ja oikeat hedelmät. Hengen hedelmiä ovat rakkaus, usko, toivo, hiljaisuus, puhtaus ajatuksissa, sanoissa ja töissä jne. Ihmiset tarvitsevat jokapäiväistä katumista ja parannusta, niin kauan kuin ne ovat perisynnin turmelemassa ruumiissa, että säilyttäisivät uskon ja hyvän omantunnon ja olisivat taivaskelpoisia.
Kuitenkin vain harvat tekevät oikean parannuksen, on paljon vääriä hengellisyyksiä, epäuskoisia. Jeesuksen aikanakin vaikka ihmiset näkivät monia tunnusmerkkejä ja ihmeitä, niin harvat tekivät oikean parannuksen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta opissa, elämisessä ja kärsimisessä. Huokeampi on tuomiopäivänä niille, jotka eivät ole kokeneet niin paljon Jumalan puhuttelua ja kosketusta. Ajatteleeko Jumala siinäkin ihmisen parasta, ettei salli niin paljon ihmeitä tapahtua, kun ihmiset eivät kuitenkaan tee parannusta, että helvetissä olisi helpompi olla. Jumala voi tunnustella vähälläkin kosketuksella ne ihmiset, jotka rakastavat valkeutta enemmän kuin pimeyttä ja antaa heille katumisen ja parannuksen armon.
Paha saa voimaa hyvän kuluttamisesta, lisääntyy ja voimistuu. Kun Jumala ottaa kaiken hyvän pois ja Saatana, sen enkelit ja sen mukana menevät ihmiset joutuvat iankaikkiseen eroon Jumalasta ikuiseen helvetin vaivaan, rangaistukseen, tuleen, eivätkä saa enää nauttia Jumalan hyvyyttä, paha rajoitetaan vahvalla juovalla hyvästä. Ei ihmisen puhdistamaton sielu eikä perkele, paha, lakkaa koskaan olemasta. Kunpa paha voitaisiin tappaa, kadottaa, hävittää olemattomiin, mutta ei voida, jos pienikin pahan siemen jää ja se pääsee valloilleen se lisääntyy. Taivaaseen ei päästetä mitään epäpyhää eikä saastaista. Ihminen on iankaikkisuusolento, sen on täällä armonajassa jo valittava siunaus tai kirous ja sen mukaan määräytyy ikuinen olopaikka taivas tai helvetti.
Kuitenkin rakennamme tätä maailmaa parhaamme mukaan, vaikka maailmanloppu tulee joskus. Jumalan säätämys on viljellä ja varjella maata ja tehdä työtä. Työnteko varjelee ihmistä joutenolon vaaroista. Monet ongelmat tulevat siitä, kun ihmisiltä puuttuvat välttämättömät perustarpeet tai elämä ei ole tyydyttävää. Sodat ja riidat johtuvat kun maailmassa on eriarvoisuutta, valtapyrkimyksiä, kilpailua etujen vuoksi jne.
Hullu sanoo ettei ole Jumalaa. Ei näin järjestelmällinen maailmankaikkeus ja luomakunta ole voinut syntyä sattumalta eikä 4,5 miljardissa vuodessa ilman ohjaamista Jumalalta, ilman iankaikkisuudessa jalostunutta ja kertynyttä osaamista korkeimmalta henkivallalta. Ihmiselle on annettu myös viisautta, järkeä ja omatunto uuden luomiseen ja vanhan paranteluun tämän hetkisten luonnonlakien puitteissa. Tosin omatunto voi hämärtyä, tällöin on vaikea löytää hyvää ratkaisua. Asioissa on myös paljon pimeitä, tuntemattomia kohteita, joihin tarvitaan valaistusta että voidaan kehittää eteenpäin ja edetä. Kun ensin saa omat henkilökohtaiset asiat kuntoon, niin voi sitten paremmin edellytyksin ja valaistuneempana paneutua lähiympäristön ja muun maailman paranteluun. Kaikki on vajavaista niin henkilöt kuin asiatkin, ne eivät ole eikä tule koskaan tässä maailmajärjestyksessä täydellisiksi. Jumala luo uuden olevaisuuden järjestyksen ja tämä nykyinen päätyy maailman loppuun.
Kun ihminen on hengellisesti kuollut, ei hänellä ole voimaa hyvään. Eikä kuollut edes tunne tarvitsevansa apua, ellei Jumala herätä ensin tuntoa ja ihmiselle tulee kaipaus ja halu etsiä mistä saa rauhan sielulleen. Hengellisesti kuollut voi olla aivan suruttomassa tilassa, eikä häntä edes kiinnosta uskon asiat. Hän tyytyy tähän maailmaan ja mitä se tarjoaa ja väärään vanhurskauteen.
Ennen kaikkea ihmisen pitää löytää henkilöt, joilla on Pyhä Henki, ovat siis hengellisesti eläviä, ei kuolleita. Ja kun saa olla kosketuksessa heidän kanssaan, saa kysyä heiltä synninpäästöä omalle kohdalleen ja he julistavat sen, niin ihminen uudesti syntyy hengellisestä kuolemasta ja saa Pyhän Hengen.
Moni etsiikin rauhaa, vapautta painavista synneistä ja hengellistä iloa, mutta väärästä paikasta ja kun hengellisesti kuolleita on suurin enemmistö ihmiskunnasta, ihmisen on vaikea löytää niitä ihmisiä, joilla on Pyhä Henki. Jumala voi kyllä johdattaa ihmisen elävien vesilähteiden luokse tai Hän lähettää lähteet etsijän luokse. Niin kuin Jeesus sanoi, joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, hän ei janoa jälleen ja hän tulee sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään.
Siis saada Pyhä Henki ja säilyttää se puhdistetussa omassa tunnossa on kaikkein tärkeintä. Vasta sitten ihminen kykenee hyvään, mutta kun vanha osa ei tee parannusta, on jatkuva lihan ja Hengen taistelu. Jos me lihan mukaan elämme me kuolemme hengellisesti, mutta jos me Hengen kautta kuoletamme lihan työt, me saamme elää. Maailma ei tule hyväksi, ellei puita, ihmisiä ensin tehdä hyväksi. Paha puu ei voi tuottaa hyvää hedelmää. Paraskin ihmisen oma työ, jonka hän kuvittelee hyväksi, on saastainen ilman Pyhän Hengen voimaa. Joka Jumalasta on syntynyt, ei tee syntiä. Uusi osa, uudesti syntynyt osa ei tee syntiä, se haluaa taistella syntejä vastaan. Mutta vanha osa, joka ei tee parannusta, on taipuvainen syntiin, vasta kuolemassa vanha osa riisutaan ihmisestä. Tulee vaeltaa Hengessä, niin ei täytetä vanhan turmeltuneen lihallisen osan ja mielen pyyteitä, vaan uuden ihmisen tahtoa. Lihan halu on kuolema, mutta Hengen halu on elämä ja rauha.
Historiasta nähdään se, että kun moraali rappeutuu niin kansakuntakin, valtiokin joutuu rappiolle ennemmin tai myöhemmin. Vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansakunnan häpeä. Tänäkin päivänä ongelmat maailmassa johtuvat huonosta moraalista ja etiikasta ja julkijumalattomuudesta ja vääristä hengellisyyksistä. Pahuus aiheuttaa väkivaltaa, sotia ja riitoja kansakuntien ja ihmisten välille.
Kunpa maailmassa päästäisiin yhteisymmärrykseen yhteisistä pelisäännöistä, joista kaikki todella pitäisivät kiinni ja noudattaisivat, niin monilta sodilta ja kärsimyksiltä vältyttäisiin. Jos joku kansakunta on alistanut toisia, se voi myöhemmin tulla itse alistetuksi. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää.
Veikko J. Pyhtilä, 12.4.2025
